Sladittelua

Vaikeaa tuntuu nyt olevan tämä kirjoittaminen. Kevätpuolla oli aikaa ja intoa. Nyt on intoa mutta ei aikaa. Työnantaja pitää siitä huolen ettei aika käy pitkäksi. Kiitos siitä toki heille. Tupen puolelle meinasin tehdä sellasen maidei videon jos TA siihen suostuu. Aika näyttää miten käy.

BurnOut paikkaan oli aivan vieressä.

Lauantaina 28.6 kävin Jyväskylässä kuvaamasa sladittelua. Rantasen hinausmiehet oli paikalla tänäkin vuonna auttamassa radalla kolaroivia. Juippi oli kaivellu mulle lipun ja siitä kiitoksena otin herrasta pari otosta työn touhussa. 

Muutaman ”äksidentin” sain taltioitua.

Yritin ensin päästä kuvaamaan lähtöä edestäpäin. Ilman virallisia kuvaaja statuksia se jäi haaveeksi. Aidan välistä se on pelkkää turaamista ja vippialueelle olis pitäny ostaa oma lippunsa. Olisin ostanu jos olis ollu kuski. Keli hölli ja olut olis maistunu.

Parivedot takakaartteessa oli kyllä näyttäviä.

Päätin kuitenkin mennä hinausmiesten tykö. Siellä ei aitaa ole haitoilla ja taka kaarteen näkee alusta loppuun. Siitä myös näkee lämmittely ringit, sekä kaikki autot pysähtyivät kohdalle odottamaan radalle pääsyä. 

Alkuun ei asetuksia meinannut oikein löytyä. Ehkä polttovälikin oli hieman hukassa. Lopulta parhaaksi valikoitui 100-400 ällä putki. Parhaat kuvat taisi tulla noin 200mm polttovälillä. 70-200mm lasi olis ollu varmaan paras tähän savottaan. 

Jotakin tämmöistä tadetta olisin halunnut enemmän.

Muutamia kuvia otin myös 16-35mm lasilla. Toiminnan kuvaamiseen siitä ei ollut mutta yleiskuvaa alueesta sillä sai. Toinen digirunko olis hyvä olla niin tapahtumissa objektiivi jumpasta pääsis eroon. Ulkona optiikan vaihdossa on myös riskinsä, lähinnä pölyn ja muun paskan päätyminen kameraan tai lasiin.

Vielä tätä kirjoittaessa en ole kehitänyt filmille tehtyjä valotuksia. Otin alkuun mustavalkoa muutaman kuvan. Toisin sanoen väkisin rulla loppuun. Tarkotus oli kokeilla Kodakin portraa jossain muualla mutta muuta väriä ei ollut saatavilla joten se koneeseen. 

Viimeisiä vetoja, Ilman konepeltiä ja turpo tulessa.

Kirkkaassa päivänvalossa kasisatanen filmi on turhan nopee. Toki lopputulos on vielä arvoitus. Ainakin valotus ajat pysyy riittävän lyhyinä nopea tempoista autoilua kuvatessa. Filmille koitin saada enemmän yleistä tunnelmaa kun autoja. Aika näyttää miten siinä onnistuin. 

Ei se sittenkään palanut.

Koitan viritellä tulevana viikonloppuna jotain pimiötouhuja. Jospa sieltä sais aihetta kirjoittaa. Tuuppi vilmikin tars saada ulos perjantaiks. Mutta palataan tuonnempana…

Jätä kommentti