Kävin lauantaina kuvaamassa pari lähikohdetta. Poikkeukselinen reissu sikäli että dokumentointi kuvat otin kännykällä enkä kameralla. Tästäkö se alamäki alkaa? Varsinaiset kuvat valotin mamiyalla kentmere pan 400 filmille. Pari reissua taaksepäin kävi ensimmäinen hassi ja tuli tahaton tuplavalotus. Ja eilen sitten uudestaan. On se kumma, ennen harmitti kun ei ollut kalustoa millä niitä ottaa. Nyt kun on niin niitä koittaa välttää. Jollain jos löytyy edukkaasti proS:n filmiperä niin voisin olla kiinnostunut. Pro:n 6×4.5 perä vois kiinnostaa myös.
Ensimmäinen paikka ei ollut merkittynä kartalla. Sen poimin extemporee mukaan. Päärakennus on romahtanut jo aikoja sitten eikä piharakennuksenkaan katto enää vettä pitänyt. Muutama vuosi taaksepäin paikkaa ei tahtonut metsästä erottaa vaikka se on lähes tiessä kiinni. Nyt on jo uusi metsä hyvällä alulla. Muutama dokumentaatiokuva puhelimella ja sitten mamiskalla ruutu molemmista.
Jatkoin matkaa kilometrin kun näin toisen hylätyn vanhuksen tien vieressä. Sen olin jo unohtanut mutta muistin kun näin. Tätäkään ei ollut karttan merkitty. Otin ensin päärakennuksesta kuvan. Viritin kameran uudestaan ja filmiä siirtäessä tajusin virheen. Mittarissä nökötti edelleen ruutu numero kaksi. Siirsin filmin, otin uuden kuvat ja kirosin kameran käytön monimutkaisuutta. Mutta kuten sanottua niin mitä hankalampaa niin sitä kiinnostavampaa.
Kolmas kohde oli ensimmäinen varsinainen kohde. Julmetun iso päärakennus sekä navetta. Pihapiiri on ollut pitkään koskemattomana. Pihapiiri jollaisessa itse voisin kuvitella viihtyväni. Mamiya on opettanut paljon valottamisesta. Nykykamerassa palkit heiluu ja numerot rullaa. Vaikka lähes aina käytän jonkunlaista esivalintaa, silti tuntuu että joka ruutu on valotettu eri arvoilla. Valotusmittaria en tietenkään älynnyt ostaa samalla kun kameran hankin. Toki muitakin varuste puutteita on.
Toinen karttapaikoista oli pieni asuin kiinteistö. Paikalla on joskus 50 luvulla ollut peltoa ja ilmeisesti myös navetta. Nämä siis ilmakuvan mukaan. Navettaa tai sen raunioita en paikalla nähnyt. Auringonlasku oli juuri parhaimmillaan ja hiukka harmitti ettei muuta kameraa ollut mukana. Kännykällä koitin jotain räpsiä mutta eihän niistä mitään tullut. Filmiä alkaa olla valotettuna siten että voi kohta dokumentoida yhden pimiöpäivän. Mutta siihen asti jännityksellä odotamme muunmuassa kuinka luovakkeen kanssa käy. Tunnelin päässä on valo jo vilahtanut mutta pientä kitkaa tuntuu vielä olevan. Mutta palataan.
Hylätyt, unohdetut ja vanhentuneet 
Jätä kommentti