Hylätyt, unohdetut ja vanhentuneet

Periaatteesta luopuminen on periaatteessa perseestä. Sitä kyllä pidän hamaan loppuun kiinni että bemaria en osta. Muut on näköjään neuvoteltavissa. Aikanan ostin adoben lightroomin kun se tuli markkinoille. Sillä on menty lähes tulkoon näihin päiviin asti. Nyt kuitenkin kun kameroita sekä niiden ohjelmistoja on päivitetty niin ei vanha lightroom versio enää suostu avaamaan raw tieostoja eikä adobe tarjoa päivityksiä vanhoihin stand alone versioihin. Rahastus on päivän sana, harmi etten itse ole vielä keksinyt millä voisi rahastaa muita. Pitkään harasin vastaan etten ala kuukausimaksua maksamaan ohjelmasta jonka olen kerran ostanut. Jouduin luovuttamaan. Toisaalta, se mikään harrastus ole jos ei siihen mene kaikki rahat.

Latasin siis uuden version vanhaan koneeseen. Ennen ensimmäisenkään kuvan lisäystä ohjelmaan, loppui tallennustila koneesta. Kauhea savotta poistaa kaikkea ylimääräistä roskiin sekä siirtää kuvakansioita talteen ulkoisille levyille. Sain kuitenkin raavittua reilut 100gigaa tilaa ja pääsin koittaman uutta versiota ja paljon mainostettuja uusia ominaisuuksia. Ensin kokeilin kuinka tekoäly saa hukattua asiota kuvasta. Kun koitin poistaa ihmistä joka oli työtänyt selkänsä kuvaan, käänsi keinoäly sen naama kohti linssiä. Sitä en tiedän mistä ja kenen lärvin se siihen taikinoi. Rasti oikeaan ruutuun ja hemmo katosi kuvasta. Sitten kokeilin jotain tähellisempää, nimittäin kohinan poistoa. Valitsin kuvan joka oli otettu hieman turhan hämärässä ja turhan suurella iso-arvolla. Kun painoin entteriä niin ruutuun ilmestyi latauspalkki joka ei turhaa kiirettä pitänyt. Lähes heti alkoi kuitenkin tuulettimet pyörimään toiseen tyyliin. Luulin että se lähtee lentoon. Monta minuuttia siinä kesti mutta kone pysyi pöydällä vaikka lämmin sähkö hieman tuoksui. Lopputulos oli kyllä uskomattoman hyvä. Ehkä tästä kannattaa maksaa.

Sitten se toinen periaate joka murtui. Tajusin ettei vanha kone ole enää lähelläkään nykyaikaa. Kuvankäsittelyyn käypästen koneiden hinnat on pompsahtanut sitten viimenäkemän. Hyviä läppäreitä sai silloin alle 2k€ ja nyt ei oikein ensimmäistäkään. Käytettyjä oli muutama puoleentoista tonniin mutta kun uusia tarkasteli niin omenalaatikoita sai sillä rahalla uutena jo valita. Mac vs PC videoita kun hetken katseli niin päätös oli aika selvä. Ostin omenalaatikon alle oman hintakaton ja säästin tonnin. Jos siis olisin päätynyt peeseekoneeseen. En siis säästänyt tonnia vaan mentin kaksi.

Sitten iloisempiin asioihin. Pitkästä aikaa saavuin Jyväskylään seuraamaan harraste autojen vappua. Jällen kerran paikalla oli äärimmäisen kauniita autoja ja kelikin suosi. Kuuleman mukaan autoja oli jälleen enemmän kun odotettiin. Tunnissa ehti nähdä kaiki helmet ja kirkkaimmista otin jopa kuvan Saatte itse päättää onko ne juuri tässä jutussa nähdyt.

Tälläkertaa en lähtenyt seuraamaan letkaa enkä mennyt edes päätepisteeseen joka oli tällä erää Tikkakosken ilmavoimamuseo. Tapahtuman yli nukkunut trukkikuskikin oli herännyt ja soitti takaisin. Sain houkuteltua miehen rattaille ja päätettiin lähteä Toivakan kylälle bongaamaan muutamaan hylättyä kohdetta. Niistä kuvia ehkä myöhemmin jahka saan filmin kehitettyä ja skannattua. Ongelmanan siinä tällä hetkellä on skanneri jonne keskari filmi ei mahdu. Kuten joku sano tuolla intternetissä, mitä hankalampaa kuvaamisesta tulee niin sitä kiinnostavammaksi se muuttuu.

Toivakasta huitastiin kärkisiin jossa muuten sijaitsee Suomen ensimmäinen topless tarjoilijoilla varustettu ravintola. Ei niitä kuulemma enää siellä ole. Siinä välillä tarttui kuitenkin niin filmille kuin digikennolle jotain mielenkiintoista. Vaikka itte ajoin niin ehdin nähdä kohteen johon sitten pysähdyttin. Paikka oli ilmeisesti vanha mylly. Kaikki ovet oli suljettu ja suurinpiirtein ehjät. Joitain ikkunoita oli rikki mutta näytti ennemmin vanhuuttaan kun tahallisesti. Se on harvinaista ettei kaikkea ole rikottu, ollaan toki niin syrjässä ettei nuorisoakaan enää riitä jokapaikkaan. Rakennuksen takaa löytyi jälleen jotain mitä toivoisi aina löytyvän. Kuorma-autosta oli toki hyttä enää jaljellä eikä sekään ollut oikeinpäin.

Kärkisiin kun saavuttiin niin alkoi jo hämärän raja olla lähellä. Muutama kuva siitä ja matka jatkui enää stalkkaus retkenä. Uusia kohteita löytyi vielä yllättävistä paikoista. Kaikki kohteet olen laittanut googlen karttaan jonne niitä on helppo myös muiden asiaan vihkiytyneiden lisäillä. Siis niiden jotka olen kartan käyttäjäksi lisännyt. Luonnollisesti kartta on syytä pitää salaisena.

Nyt lähdetään opettelemaan sen helvetin omenalaatikon käyttöä joten palataan paremmalla ajalla.