Hylätyt, unohdetut ja vanhentuneet

Tavoitteena näissä kirjoituksissa on käsitellä omaa harrastusta. Lipsahduksia sivuraiteelle voi sattua. Toki jos niitä on valokuvannut niin kai se liippaa riittävän läheltä, että siitä voi kirjoittaa.

Viimeaikoina olen koittanut yksinkertaisesti korvata määrää laadulla. 2024 syksystä kuvasin mustavalkoa filmille. Se auttoi. Sitä miettii paljon tarkemmin mitä ja miten sen ruudun valottaa. Jokainen ruutu maksaa. Toki oma labra pudottaa kustannuksia huomattavasti.

Silti keväällä lähti laukalle ja päätin sijoittaa keskiformaatin kameraan. Rahat ei rittäny Hasselbladiin joten ostin Mamiyan. Se osoittautui kyllä hyväksi oppivälineeksi.

Eilen lähdin kuvaamaan Suolahteen jonne on talven mittaan on moni reissu suuntautunut. Siellä riittää kuvattavaa. Kohta varmaan vielä enemmän kun sulkevat vaneritehtaan lopullisesti. Kamerana olen nyt kiikuttanut kuitenkin digirunkoa. Sillä saa myös kokeellista materiaalia ja huomattavan halvalla.

Ensimmäisenä suunnistin vanhalle asemalle josta tapaan kierroksen aloitta. Siellä nyt ei tälläkertaa ollut mitään mullistavaa joten käänsin rattaat suojarinteelle. Harmitus oli suuri kun huomasin pihatienvarteen ilmestyneet aidat ja niiden taakse syntyneen tiilimurska kasan. Vanhainkotirakennus oli siis purettu. Olis pitänyt älytä edellisellä kerralla säkkipimeässä ja vesisateessa se kuvata. Se onneksi oli ainoa poistunut rakennus. Vanhat rivitalot olivat tallella ja niistä sain muutaman kuvan.

Seuraava suuniteltu kohde oli Kuusa. Siellä on kanavan vieressä vanha tiilirakennus. Ilmeiseti muuntamo. Se on sikäli kiinostava kohde koska siihen liittyy muistoja josta en ole älynnyt kuvaa ottaa. Traktori tehtaan toimeksiannosta se valaistiin kun Kiinalaiset ostajat pysähtyivät junalla viereiselle seisakkeelle paistamaan makkaraa. Luulin jo sekin kadonneen aikapäivää sitten mutta vuoden takainen stalkkausretki paljasti että siellä se pusikon keskellä on edelleen. Oneksi viereen noussut omakotitalo ei sitä ole tieltään syönyt.

Kävin vielä katsastamassa yhden paikan Jyväskylästä. Se liittyy toiseen kuvausprojektiin jossa pyrin omista kuva-arkistoista kaivamaan kuvia ja ottamaan uuden samasta paikasta. Kuvaushetkillä pitää olla vähintään 10 vuotta eroa. Paikka on kangasvuoren rautatietunneli ja sieltä kuva kohti jyväskylää. Remontin yhteydessä uusittu aita pakottaa soveltamaan kun kuvauksen aika koittaa. Jo paikalle saapuessa huomasin pusikossa auton raadon. Juuri sellaisen joita myös kuvattavaksi metsästän. Saa vinkata mikäli jollain on sijainteja selvillä. Hauskinta tämän raadon löytymisessä on se että asuin melkein 20 vuotta melko lähellä ja nyt sen vahingossa löysin.

Siinä ehkä kaikki tälläkertaa. Jatketaan opintoja.